Minnin pohdintoja paluun jälkeen 20.7

Melkein kuukausi mennyt paluun jälkeen,

ajatella.

Paluu Suomeen tuntui alkuun oudolta ja nyt taas todella luonnolliselta. Malta tulee aina pitämään paikkansa sydämessä tämän uniikin reissun jälkeen. Olen nyt Personal Trainer ja se työ minkä Maltalla teki oli tosiaan sen arvoista.

Blogia oli tarkoitus päivittää pitkin reissua, joka jossain välissä vähän jäi: koulun kanssa tuppaantui ongelmia raha-asioiden kanssa ja stressiä pukkasi. Joka tapauksessa kirjoitan vielä kertauksen matkasta ja teen päätöksen omalle oppimismatkalleni.

Uusia asioita tuli opittua joka ikinen kerta, kun käytiin koulun oppitunneilla. Tosiaan opinnot oli jaettu kahteen osioon: Fitness Instructorin ja Personal Trainerin tutkinto. Molemmissa osioissa oli omat kirjansa, joissa käsiteltiin mm. anatomiaa ja fysiologiaa, ravitsemusta ja käytönnön työtä esim. ohjaamista, treenitekniikoita jne. Englannin kieli kehittyi kokoajan ja opiskelu osittain helpottui siinä samalla. Alkuun kirjoitin aina tunneilla muistiinpanoja, sitte kirjoitin kappaleista tärkeitä asioita kotosalla ja lopuksi koin tarvetta vain merkitä tekstistä tärkeitä asioita ja lukemalla opin myös hyvin, kunhan vain paneuduin lukemiseen ajatuksella. Jokaisessa tavassa oli puolensa. Kokeisiin, joita kaikenkaikkiaan oli 4: 2 teoriakoetta ja 2 käytännönkoetta, opiskelin kirjoittamalla asioita ylös. Stressi oli aina kova ennen kokeita mutta niistäkin selvittiin. Tunneilla oli tärkeää oikeastaan vaan kuunnella ja kannatti keskustella ja ottaa asioita esiin. Olisi ollut tyhmää käyttää tunti siihen että kirjoittaa asioita ylös, kun kuuntelu ja asioista keskustelu oli selvästi tehokkaampi tapa oppia ja kirjoittaessa asiat olisivat menneet itselläni hieman ohi korvan. Oma ja minulle paras oppimistapa vahvistui Maltalla.

Alkuun opin työssäoppimispaikalla paljon asioita. Katselin kuntosalilaitteden nimiä, jotka saattoivat viitata ihmisen anatomiaan tai sitten jonku treeniliikkeen nimeen. Mietin myös laitekohtasesti liikkeessä työskentelevien lihaksien nimiä ja mikä kehossa tapahtuva liike on kyseessä. Saimme myös onneksemme treenata salilla ilmaiseksi ja kun treenasin liitin myös koulussa oppimiani asioita treenaamiseeni: oikea tekniikka, hengitys, tauokojen pituus, sarjojen pituudet jne. Salilla töissä ollessani opin kiinnittämään asiakkaitten turvallisuuteen huomiota ja myöskin lähestymään heitä juttelemalle heidän kanssaan. Asikkaat saattoivat tulla pyytämään neuvoa tekniikoissa ja jos näin jonkun tekevän jotakin liikettä väärin niin menin ystävällisesti kertomaan heille kuinka tehdä liike oikein ja turvallisesti. Joskus tuntui ehkä turhaltakin olla salilla töissä, kun mitään tekemistä ei oikein ollut. Emme päässeet kassalle ja illalla töissä saattoi olla jopa 4-5 työntekijää meidän lisäksi. Havainnointi kuitenkin kehittyi, asiakaspalvelutaidot ja opin itsestäni lisää: koin olevani melko avoin asiakkaita kohtaan ja suomalainen työmoraali joutui joskus koetukselle, kun esimies sanoi: ''relatkaa vähän'', ''joskus on hyvä vain rentoutua'' ja ''istukaa alas ja lukekaa vaikka kirjojanne''. 

Kahden teoriakokeen ja kahden käytännönkokeen lisäksi meillä oli tehtävänämme tehdä opiskelukaverille 12-viikon treeniohjelma. Treeniohjelman suunnitteluun tarvittiin kaverin täyttämä viikon ruokapäiväkirja, lihaskuntotestit, kehon mittauksia, tietoa taustoista ja mieltymyksistä jne. Kyllähän siinä oppi jonkun verran sitä käytäntöä mitä sitten tulee olemaan se kun saa asiakkaan ja jonka kanssa lähdetään suunnittelemaan treeniohjelma. Ainoa miinus tehtävässä oli se, että siitä saatiin tietää 8 viikkoa ennen loppua plus samaa aikaan meidän piti päntätä tulevaan seuraavan viikon kokeeseen, joten tehtävän aloittaminen hieman venyi. Yritin kuitenkin mukautua tilanteeseen ja unohtaa sen, että ohjelma ei tule oikeasti toteutumaan kuin muutaman viikon. Tärkeintä oli harjoitella ohjelman kirjoittamista ja mikä myös tärkeää niin kaikki alkoi asiakkaasta, hänen TAVOITTEISTAAN. Sen mukaan ohjelma sitten kirjoitettiin asiakkaan tarpeiden mukaan, jotakin tavoitetta tavoitellen ja häntä kehittäen. 

Maltalla kulttuuri oli erilainen: ihmiset olivat temperamenttisiä ja sosiaalisia. He eivät peittele tunteitaan ja jos joku ottaa päähän niin se näkyy. He osasivat olla myös oikein ystävällisiä ja tuttavallisia, oli helppoa heittää puolitutunkin kanssa vitsiä ja jutella niitä näitä. Hygieniasta huolehditaan Maltalla erilailla, se ei ole heille niin justiinsa kun taas Suomessa lakien ja sääntöjen noudattamista esim. hygieniaa koskien valvotaan tarkasti. Meidän salimme oli kuitenkin suhtpuhdas paikka, mutta joillakin salille joilla kävin näky oli omaan makuun likainen. Työpaikalla kysyessäni paloturvallisuudesta ja heidän esimerkiksi palohälyyttimistä sanoivat he vain ettei heillä semmoisia ole. Mukavaa oli nähdä ihmisten viettävän iltaa ystävien ja perheen kanssa viikollakin ulkona ja heille perhe on selvästi todella tärkeä asia. 

Onneksemme meillä oli viikonloput vapaita, viikolla vapaata aikaa oli nimittäin yleensä pari tuntia koulun ja töiden jälkeen. Kelien parantuessa kävimme rannoilla, shoppailimme, kävimme joskus juhlimassa mutta myös opiskelimme ja pänttäsimme käytyjä asioita. Joskus oli myös kiva vain löhötä kotona katsoen Netflixiä. Urheiltua tuli yleensö töiden jälkeen viikolla, kun saimme treenata salila ilmaiseksi. Elimme ns. normaalia elämää Maltalla.

Nyt kun reissu on ohi ja olen saanut kirjoitettua omasta matkastani en voi muuta sanoa kuin etten kadu lähtöä kertaakaan. Matka opetti paljon vastoinkäymisiä ja onnistumisia myöten. Opiskelin Personal Traineriksi ja opin myös itsestäni paljon. Oli rohkea veto lähteä maailmalle ja nyt moni asia joka oli ennen mörkö on nyt minulle on asia, jonka eteen on tehtävä töitä ja joskus pieniä uhrauksia. Jätin perheeni ja ystäväni hetkeksi Suomeen tietäen, että kaipaan heitä mutta sainkin unohtumattoman kokemuksen jota en unohda koskaan.